lauantai 24. heinäkuuta 2010

Pari päivää jäi välistä....

Nyt on jääny pari päivää välistä, kun olin kaverilla.
Mutta eilen oli kyllä maailma ihanin päivä. Leirikaverini tuli 207km kevarilla ihan vaan mua katsomaan (: Juteltiin vaan ja näytin paikkoi....

-Nukahdan syliisi lämpimään,
siinä olen turvassa maailmalta.
Siinä en pelkää mä mitään,
ja sun kosketus tuntuu niin ihanalta.

Kiedot kätesi ympärilleni
ja pidät kiinni lujaa.
Kuin tähdet tuikkivat sun silmäsi,
niiden voimasta jääkin sulaa.

Mä nukun yksin ja mietin sua,
kuu taivaalta katselee.
En ilman sua tahdo uinua
ja sydäntäin palelee.

Mä odotan sua läpi elämäni,
kunnes olemme kahden.
Sun nauruas, hymyäs, ääntäsi
ja huulias huuliain vasten.


Että sellasta (:

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

-Kaipaan sinua niin..
Uppoudun unelmiin, sun kauniisiin lauseisiin, suudelmiin niin suloisiin..
Unissani vierelläin, mielessäni päivin, öin.
Sinä rakkain, suloisin..
Silmäni kun ummistan, sinut nään.
Silmäni kun aukaisen, jälleen huuhtoudun ikävään.
Kunpa luoksesi tulla voisin, sinä rakkain, suloisin..
Kaipaan sinua niin, sinä tärkein, kultaisin.

-Sua katson silmiis suloisiin,
ja sielun peilisi nään.
Usko noihin huomisiin
jolloin vierelläs saan elää.

-Mulla on sua ikävä,
haluun olla sun vierellä.
Oot mulle rakas,
haluun sut luokseni takas.
Viereeni jää,
tää rakkaus on kait kestävää.

-Rintaani painat pään,
suljet silmätkin.
Untako nyt mä nään,
olet tullut takaisin.

-Saat minut oppimaan,
kuinka ystävyyttä otetaan.
Kerrot minulle salaisuuden siitä kuinka;
tarjotaan ikuisesti kestävää,
rinnallasi pysyvää,
tosi ystävää.

En oikeen keksinyt muuta tällä päivälle (:

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Pelottavaa

Aamu päivä meni normaalisti pikkuveljeä vahtiessa. Ja muutenkin päivä meni nopeesti kotona ollessa. Tulin juuri hetki sitte 2 tunnin lenkiltä. Olin koirani kanssa lenkillä ja kun olin jo aika lähellä kotoa koira rupesi murisemaan metsään päin ja sieltä kuului kauheeta ääntä. Pelotti kyl aika paljo. No nyt on ainaki kuuma ku juostuakin tuli. Tältä päivältä ei oikeen mitään ihmeellistä.

-Älä kulje edelläni,
en ehkä seuraakaan.
Älä kulje takanani,
en ehkä johdakaan.

Kulje rinnallani ja ole ystäväni.
Katso silmiin ja halaa,
se auttaa moneen mielipahaan.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Sellanen päivä...

Tänää heräsin siihen ku ampiainen pisti mua kylkeen :/ . Aamu päivä men pikku veljen vahtimiseen ja runojen kirjotteluun (:

- Muistan kun sut ensikertaa näin,
kuin olisit vihlaissut sydäntäin.
Sun silmäsi suoraan mun sieluuni poraa,
ne omistaa mut, sä oot mun omaa.
Sut syliin nostin ja kotiin vein,
valvoin kanssas päivin ja öin.
Sitten kun kuulla sain ,
olit mennyt pois.
Sut kadotin, sut unohdin,
sut kylmään maahan hautasin.
Nyt kun iltaisin katson tähtiin,
sun silmäsi mä nään,
ne kutsuvat mua sinne toiseen elämään. <-- mun rakkaalle lemmikille (R.I.P)

-Tahdon sinun muistavan;
sinua mä rakastan.
Läpi sateet, murheen päivät ystävän vierellä taakse jäivät.
Ilon hetket, naurut nuo
muistot kauniit mieleen tuo.
Ethän lähde milloinkaan,sinunlaistasi ei muualta saa<3

Iltäpäivä meni kaverin kanssa uimassa ja suunniteltiin vieläkin sitä pientä reissua vaikka eräs sanoikin jo EI!. Noo kun pääsin kottii niin eikös se ilo taas jälleen hävinny kun kauhea huuto siitä pienestä matkasta :/ Tää vaa ei oo enää reiluu oon jo 15 ja en saa mitään omaa , aina täytyy tehdä porukoitten mukaan , onko mun vanhemmat ainoot jotka tekee tollast?? Mä en vaan jaksa enää. Mulla on niin ikävä kaikkii leirikavereit , varsinki Tuomasta<3

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Sinnemeni sekin ilo

Tää päivä oli aika kuuma. Aamu päivällä kun heräsin satoi hieman mut se loppui aika pian. Päivä meni aika nopeasti kun olin kaverini kanssa uimassa. Suunnittelimme että jos lähdettäisin 200 kilometrin päähän leirikaveriemme tyköön junalla. Lähdettäisiin perjantaina viimisellä junalla ja kun oltaisiin perillä meidät haettaisiin ja nukkuisimme kaverimme asuntoautossa. Ja sitten lähtisimme seuraavana päivänä viimisellä junalla takaisin kotiin. Aluksi oltiin ihan innoissamme , mut kun pääsin kotiin ja puhuin sitä porukoille, eikös sitten rakas isäni ollut oma itsensä ja sanoi EI! Siihen se ilo sitten jäikin... En vaan tajua, miksi juuri mun isän täytyy olla tollanen. Aina kun olisin ilone jostain pienestäkin jutusta se aina pilaa sen... Olenko mä ainut jolle käy näin?!?!? Olisin päässyt näkemään maailman ihaninta ihimistä mut... Tää ei vaan oo yhtään reilua )):