Tänää heräsin siihen ku ampiainen pisti mua kylkeen :/ . Aamu päivä men pikku veljen vahtimiseen ja runojen kirjotteluun (:
- Muistan kun sut ensikertaa näin,
kuin olisit vihlaissut sydäntäin.
Sun silmäsi suoraan mun sieluuni poraa,
ne omistaa mut, sä oot mun omaa.
Sut syliin nostin ja kotiin vein,
valvoin kanssas päivin ja öin.
Sitten kun kuulla sain ,
olit mennyt pois.
Sut kadotin, sut unohdin,
sut kylmään maahan hautasin.
Nyt kun iltaisin katson tähtiin,
sun silmäsi mä nään,
ne kutsuvat mua sinne toiseen elämään. <-- mun rakkaalle lemmikille (R.I.P)
-Tahdon sinun muistavan;
sinua mä rakastan.
Läpi sateet, murheen päivät ystävän vierellä taakse jäivät.
Ilon hetket, naurut nuo
muistot kauniit mieleen tuo.
Ethän lähde milloinkaan,sinunlaistasi ei muualta saa<3
Iltäpäivä meni kaverin kanssa uimassa ja suunniteltiin vieläkin sitä pientä reissua vaikka eräs sanoikin jo EI!. Noo kun pääsin kottii niin eikös se ilo taas jälleen hävinny kun kauhea huuto siitä pienestä matkasta :/ Tää vaa ei oo enää reiluu oon jo 15 ja en saa mitään omaa , aina täytyy tehdä porukoitten mukaan , onko mun vanhemmat ainoot jotka tekee tollast?? Mä en vaan jaksa enää. Mulla on niin ikävä kaikkii leirikavereit , varsinki Tuomasta<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti