Sinnemeni sekin ilo

Tää päivä oli aika kuuma. Aamu päivällä kun heräsin satoi hieman mut se loppui aika pian. Päivä meni aika nopeasti kun olin kaverini kanssa uimassa. Suunnittelimme että jos lähdettäisin 200 kilometrin päähän leirikaveriemme tyköön junalla. Lähdettäisiin perjantaina viimisellä junalla ja kun oltaisiin perillä meidät haettaisiin ja nukkuisimme kaverimme asuntoautossa. Ja sitten lähtisimme seuraavana päivänä viimisellä junalla takaisin kotiin. Aluksi oltiin ihan innoissamme , mut kun pääsin kotiin ja puhuin sitä porukoille, eikös sitten rakas isäni ollut oma itsensä ja sanoi EI! Siihen se ilo sitten jäikin... En vaan tajua, miksi juuri mun isän täytyy olla tollanen. Aina kun olisin ilone jostain pienestäkin jutusta se aina pilaa sen... Olenko mä ainut jolle käy näin?!?!? Olisin päässyt näkemään maailman ihaninta ihimistä mut... Tää ei vaan oo yhtään reilua )):